Tiilestä rakennetuilla teollisuuskiinteistöillä on merkittävä rooli kaupunkiemme rakennetussa ympäristössä. Tehdasmiljöiden kulttuurinen arvo tunnustetaan ja rakennukset ovatkin usein asemakaavalla suojeltuja. Tiilen kestävyysominaisuuksien ansiosta rakennukset ovat pääosin melko hyvin säilyneitäkin.
Viime vuosikymmenten aikana teollisuus on siirtynyt pois keskusta-alueilta, mutta rakennukset jäävät paikoilleen kertomaan menneestä. On tärkeää löytää rakennuksille luonteva uusi käyttötarkoitus, jotta ne pysyvät osana elävää kaupunkitilaa. Suunnittelussa keskeiseen asemaan nousee uuden käytön ja rakennussuojelun yhteensovittaminen historiallisessa ympäristössä.
Tehdaskiinteistöt muuttuvat asunnoiksi
Kaupunkialueella vanhojen teollisuusrakennusten uusiokäyttö tarkoittaa hyvin usein asumista, koska asunnoille riittää kysyntää. Esimerkiksi Tampereella Pyynikin Trikoon tehdasalueella, Hämeenlinnassa Suomen Kasarmeilla ja Turun Telakkarannassa on lähivuosina tehty uusia asuntoja vanhoihin puitteisiin. Usein hankkeisiin liittyy myös tiivistävää uudisrakentamista.
Tehdaskiinteistöjen muuttaminen asunnoiksi tarkoittaa usein juuri julkisivujen ja rungon säilyttämistä. Kestävästä materiaalista tehtynä ne ovat usein varsin hyväkuntoisiakin. Ympäristönäkökulmasta paksujen rakennusosien säästyminen on merkittävää, koska vastaavan uuden rakenteen rakentamisen hiilipäästöt jäävät syntymättä. Rakennus säilyy kaupunkikuvallisena muistomerkkinä menneestä, mutta tarjoaa asukkailleen modernit asuintilat.
Esimerkiksi Helsingin Hermannissa 1924 valmistuneen Valtion margariinitehtaan muutostyössä vanhasta rakennuksesta säilytettiin perustukset, suojellut seinät ja savupiippu. Seinien sisäpuolelta rakennus käytännössä rakennettiin täysin uudestaan. Kohde on esitelty Arkkitehti-lehdessä.
Arkkitehti Mikko Lindqvist Helsingin kaupunginmuseosta mainitsee toisenlaisen esimerkin, jossa myös rakennuksen sisätiloja onnistuttiin säilyttämään. Ajurien talli Punavuoressa on 1900-luvun alussa rakennettu hevostalli, joka on ollut 60-luvulta asti varastokäytössä. Talli on säilynyt hyvin alkuperäisasussaan, ja siinä on nähtävissä tapa, jolla hevosia on urbaanissa kaupunkiympäristössä hoidettu.
− Näin harvinaisessa kohteessa vahva säilyttämisen aste on suotavaa jatkossakin, ja tämä on tuonut uusiokäyttöön haasteita. Lopulta löytyi kuitenkin onnistunut ratkaisu, jossa tilaan on sijoitettu asuntoja niin, että jopa hevosten pilttuiden rakenne säilyy nähtävissä.
Poikkeuksellisen rakennuksen erityispiirteet säilyvät ja samalla syntyy uudenlaista asumista. Muutostyö valmistuu vuonna 2022.
Kaupunkialueen moninaisuus on rikkaus
Asumisen ohella teollisuuskiinteistöt tarjoavat paljon mahdollisuuksia muuhunkin käyttöön, joka voisi monessa tapauksessa soveltua rakennuksen luonteeseen paremmin. Hyviä vaihtoehtoja ovat toimitilat, uudenlaiset tuotannon tilat ja kulttuurikäyttö, jolloin muutos ei ole niin suuri. Esimerkiksi Taideyliopiston uudessa Mylly-rakennuksen kokonaisuudessa vanhat rakennukset ovat saaneet uuden käyttötarkoituksen taiteen tuottamisen tiloina. Vanhat viljasiilot ja Lindqvistin talona tunnettu punatiilirakennus yhdistyvät luontevasti tiilipintaiseen uudisrakennukseen.
Mikko Lindqvist toivoo, että uutta käyttöä pohdittaessa nähtäisiin vaihtoehtojen moninaisuus.
− Kantakaupungin eri-ikäiset teollisuus- ja toimitilarakennukset ovat oman aikansa kaupunkikehityksen jälkiä, jotka ovat tuottaneet monimuotoisuutta ja -arvoisuutta ympäristöön. Näiden kohteiden mahdollisessa kehittämisessä tämä monimuotoinen lähtökohta tulisi pitää myös mielissä, ettei asuminen olisi yksinomainen kehityssuunta käyttötarkoitustaan muuttavien rakennusten piirissä.
Lindqvist mainitsee onnistuneena pitkän aikajänteen kehityksenä Helsingin Kaapelitehtaan.
− Kaapelitehdas on klassinen esimerkki kiinteistöstä, jonka kohtalo nähtiin aikanaan ongelmallisena, mutta se on muotoutunut jatkuvasti kehittyen kaupunkia rikastuttavaksi kulttuurikeskukseksi. Kaupunkiaktivismista alkanut kehitys johti erittäin toimivaan tulokseen.
Helsingin Suvilahden voimalaitoksen tiilinen kaasukello on eräs merkittävä kohde, jolle lähitulevaisuudessa tullaan etsimään uusi käyttötarkoitus. Kaasukellon kuoren vastikään valmistunut, yli kolme vuotta kestänyt kunnostus sisälsi rappauksen uusimisen ja kalkkimaalauksen sekä sisäpuolella tiilipinnan paikkauksia. Toimenpiteen olivat välttämättömiä, jotta rakennus ylipäänsä säilyy käyttökunnossa, mutta uudesta käytöstä ei vielä ole tietoa.
− Kaasukello on uusiokäytön näkökulmasta haastava kohde, koska sille tulisi löytää myös interiöörin säilymisen mahdollistava käyttötarkoitus, sanoo Lindqvist.
Uusiokäyttö ja suojelu törmäyskurssilla – vai sulassa sovussa?
Rakennuksen uusiokäyttö voi edellyttää muutoksia, jotka ovat ristiriidassa säilyttämisen kanssa. Säilyttämisen aste on keskeinen neuvoteltava kysymys muutosten suunnittelussa.
− Rakennusta voidaan tietyissä rajoissa muuttaa uuteen tarkoitukseensa sopivaksi, mutta myös toiminnan täytyy sopeutua vanhaan rakennukseen, huomauttaa Lindqvist.
Korjausrakentamisen filosofiassa on tapahtunut muutosta vuosikymmenien saatossa.
− Niin sanottu fasadismi eli ulkokuoren säilyttäminen on ollut vallalla menneinä vuosikymmeninä, kun on keskitytty kaupunkikuvallisiin arvoihin. Nyt katsomme rakennuksia kokonaisuuksina; säilyttäminen voi koskea materiaaleja tai tiettyjä tiloja. Ilmastokeskustelun myötä yhä tärkeämmäksi on noussut resurssiviisas korjausrakentaminen.
Olemassa olevan rakennuskannan pysyminen käytössä on arvo itsessään. Erilaisten tapausten kohdalla on aina harkittava erikseen säilyttämisen yksittäiset kysymykset.