Tiilirakenteet kestävät ranta-alueiden säärasitusta

Tiili on hyvin ankariakin sääolosuhteita kestävä ja vähän huoltoa vaativa julkisivumateriaali. Siksi se sopii hyvin myös ranta-alueiden vaativiin oloihin. Helsingissä meren läheisille alueille on viime vuosina rakennettu kokonaan uusia asuinalueita. Uusimmilla alueilla, kuten Kalasatamassa on suosittu tiilirakentamista. Kalasataman kaava määrää rakennuksiin paikallamuuratun tiilijulkisivun, joka voi olla myös rapattu.

− Kaikista materiaaleista saadaan kyllä kestäviä rakennuksia. Tiili on siitä hyvä valinta, että kestää eri materiaaleista ehkä parhaiten ajallista kulumista ja likaantumista. Puhdistustarve aika ajoin on pieni huoli monen muun materiaalin ongelmiin verrattuna, sanoo arkkitehti Tuomas Hakala Helsingin kaupungilta

Kestävyyden ohella tiili valittiin alueen julkisivumateriaaliksi arkkitehtonisista syistä.

− Tiilipinta muodostuu pienistä palasista, ja tämä tuo suureenkin julkisivun inhimillisen mittakaavan. Samasta syystä yksittäiset rikkoutumiset on myös suhteellisen helppo korjata.

Nykyiset tiilet ovat säänkestäviä

Julkisivutiilien tulee olla nykyisin CE-merkittyjä ja niiden säänkestävyyttä testataan säännöllisillä säänrasitustesteillä. Julkisivujen muurauksessa käytetään nykyään sementtipohjaisia joko harmaita tai värillisiä muurauslaasteja, joiden etuna on hyvä säänkestävyys ja muurattavuus. Parempaa sateenkestävyyttä silmällä pitäen on kehitetty myös vedenimultaan tavallista muurauslaastia jopa 50-90 % tiiviimpiä laasteja.

Ulkoseinään kohdistuva säärasitus riippuu rakennuksen sijainnista, muodosta ja korkeudesta sekä rakenteen yksityiskohdista. Tuulen seinälle heittämä viistosade kohdistuu voimakkaimmin korkeiden räystäättömien rakennusten yläosiin ja kulmiin. Säärasituksiin tulee kiinnittää huomiota erityisesti rannikkoseudulla. Myös uusia nanoteknologiaan pohjautuvia impregnointiaineita on alettu käyttää voimakkaille säärasituksille altistuvien julkisivujen tai niiden osien suojauksiin.

Oikein tehdyt rakenteet kestävät säärasitukset

Kun 1960-luvulta lähtien vallinneen betonielementtirakentamisen jälkeen paikallamuurattuja tiilijulkisivuja alettiin tehdä kerrostaloihin uudelleen 1980-luvulla, oli tiilirakentamisen osaamisessa monenlaisia puutteita.

− Esimerkiksi Katajanokalle 1970- ja -80-luvuilla rakennetuissa taloissa esiintyi kosteuteen liittyviä ongelmia, joita jouduttiin korjaamaan. Näistä virheistä on opittu ja nykyisin tekniikka on hyvin hallussa.

Toistuvien voimakkaiden sateiden aikana julkisivun vedenimukyky voi ylittyä ja seinäpinnalle muodostuu vesikalvo. Julkisivun ja tausta­rakenteen välinen paine-ero voi aiheuttaa veden tunkeutumisen kuorimuurin läpi esimerkiksi pystysaumojen kohdalta. Viistosateille alttiissa seinissä on varmistettava mahdollinen veden ulosjohtaminen pois rakenteesta. Tiiliseinien tuuletus varmistetaan riittävällä tuuletusvälillä ja muurin alareunaan avoimiksi jätetyillä pystysaumoilla.

Myös julkisivun pakkasenkestävyys edellyttää, ettei tiiliseinään pääse valumaan liiaksi vettä yläpuolisista rakennusosista. Muurin yläreunat tulee suojata myös ns.vastapellityksellä, tuulen ylöspäin työntävän veden nousun katkaisemiseksi. Julkisivumuuraukseen liittyvien ikkunapellitysten tulee olla n. 25-35° kallistettuja ja ulottua riittävästi irti seinäpinnasta. Näillä toimenpiteillä varmistetaan omalta osaltaan tiilijulkisivun moitteeton toimivuus ja pitkä elinkaari.