Kestävä tiili sopii erinomaisesti kierrätykseen kunhan purettujen tiilien ominaisuudet selvitetään luotettavalla tavalla. Helsingin kiertotalousklusterissa kehitetään rakennuspaikkakohtaisen varmentamisen avuksi määrittelyjä, joilla purkutuotteiden sopivuus uudelleenkäyttöön voidaan selvittää.
Euroopan unionin rakennustuoteasetuksen mukaan CE-merkittyjen rakennustuotteiden on täytettävä viranomaisten asettamat vaatimukset, jotka tosin voivat vaihdella eri jäsenvaltioissa. Pakollisen CE-merkinnän perusteena ovat harmonisoidut tuotestandardit, jotka kertovat yhteisen eurooppalaisen tavan, miten tuotteen ominaisuudet selvitetään. Ne on kuitenkin laadittu pelkästään uusien rakennustuotteiden tehdasmaista valmistusta ajatellen ja siksi niitä on vaikea soveltaa uudelleen käytettäville tuotteille.
Toukokuussa 2022 Ympäristöministeriö linjasi, että CE-merkinnän vaatiminen uudelleen käytettäviltä rakennustuotteilta ei ole tarkoituksenmukaista lukuun ottamatta paria vähemmän merkityksellistä poikkeusta. Uudelleen käytettävien rakennustuotteiden ominaisuuksien riittävyys uudessa käyttökohteessa on kuitenkin varmistettava, jotta rakentamisen terveellisyys ja turvallisuus voidaan taata. Varsinaisten tuotehyväksyntämenettelyjen puuttuessa voidaan Suomessa käyttää rakennustuotteen kelpoisuuden osoittamiseen rakennuspaikkakohtaista varmennusta, jossa rakennushankkeeseen ryhtyvän tai hankkeen suunnittelijan tehtävänä on erilaisiin selvityksiin, testiraportteihin tai vapaaehtoisiin sertifikaatteihin perustuen arvioida se, soveltuuko purettu tuote uuteen käyttökohteeseen. Tätä arviointia varmentaa rakennusvalvonta tehdessään kohteeseen liittyviä tarkastuksia ja voi tarvittaessa pyytää lisäselvityksiä harkintansa mukaan.
Myös uudelleen käytettävien rakennustuotteiden ominaisuuksia voidaan luotettavasti selvittää etenkin laboratorio-olosuhteissa. Tähän tarvitaan selkeää ohjeistus siitä, mitä ominaisuuksia tuotteilta on tarpeen selvittää niiden erilaisissa uusissa käyttökohteissa. Ohjeistus auttaa sekä suunnittelijoita että viranomaisia tuotteiden kelpoisuuden selvittämisessä. Helsingin kiertotalousklusterin konsulttina toimiva Antti Koponen on laatinut tyypillisille purkutuoteryhmille kuten muun muassa uudelleen käytettäville tiilille määrittelyjä, joiden mukaisesti toimien voidaan niiden kelpoisuus osoittaa rakennusvalvonnalle. Ohjeistusta on joiltain osin jo käytetty, mutta sen saattaminen laajempaan jakeluun vaatii vielä eri osapuolien kannanottoja.
Purkutiilen kelpoisuusarvioinnissa lähtökohtana uusi käyttötarkoitus
Purkutiilen kelpoisuuden selvittämisessä lähtökohtana on uusi käyttötarkoitus, jonka mukaan määritetään tarvittavat selvitystavat. Ohjeistus on laadittu taulukoksi, jossa esitetään erilaisiin käyttökohteisiin tarvittavat ominaisuudet, niiden selvitysmenetelmä sekä vaatimustaso.
Poltetuista tiilistä on tarpeen selvittää mitat, mittapoikkeamat, muoto ja vesihöyrynläpäisevyys taulukkoarvona. Laboratoriotutkimuksilla selvitetään useimmissa tapauksissa puristuslujuus, vedenimukyky ja jäädytys-sulatuskestävyys. Ohjeistus myös huomioi purkutiilen alkuperän: jos tiili on vuosikymmeniä kestänyt säälle alttiina ulkona, voidaan jäädytys-sulatuskestävyyden testaamisesta luopua, jos rakennusvalvonta tämän hyväksyy.
Sisätiloihin tarkoitetuista tiilistä on tärkeää selvittää myös vaarallisten aineiden päästöt. Mittauksia ei yleensä tarvitse tehdä, jos varmuudella tiedetään, ettei tiili ole alkuperäisessä käyttökohteessa ollut kosketuksissa haitallisten aineiden kanssa. Rakennustietosäätiö käynnistää vuonna 2023 kaksivuotisen hankkeen, jonka yhtenä osana on vaarallisten aineiden päästöselvitysten kehittäminen uudelleen käytettäville rakennustuotteille.
Joissain tilanteissa voidaan käyttää hyödyksi myös epäsuoria tutkimusmenetelmiä. Aihetta on tutkinut diplomityössään Aapo Räsänen Tampereen yliopistosta. Tutkimuksessa selvitettiin erilaisten epäsuorien tutkimusmenetelmien soveltuvuutta tiilien ominaisuuksien arviointiin ja havaittiin, että epäsuorilla menetelmillä ja laboratoriotutkimuksilla saaduilla tuloksilla oli yhteys. Riittävän luotettavia tuloksia ei kuitenkaan saatu, eikä epäsuoria menetelmiä voi vielä pitää riittävinä. Tarkasteltuja ominaisuuksia olivat vedenalkuimunopeus, vedenimukyky, puristuslujuus sekä jäädytys-sulatuskestävyys. Tutkimuksessa käytetyt epäsuorat tutkimusmenetelmät olivat visuaaliset havainnot, iskun äänenkorkeus, ultraäänen nopeus ja ohuthietutkimus. Näitä menetelmiä voidaan jo nyt hyödyntää suoriin tutkimusmenetelmiin tarvittavien tiilien valinnassa.
Kierrätystiilen alkuperä vaikuttaa ominaisuuksiin
Kierrätysmateriaalille ei aina ole heti tiedossa uutta käyttökohdetta, vaan kierrätys toteutuu kierrätysoperaattorin kautta. Tällöin materiaalin laatuselvitykseen on kaksi vaihtoehtoista toimintatapaa. Ensimmäisessä vaihtoehdossa materiaali jätetään varastoon odottamaan mahdollista käyttökohdetta ja sen löytyessä tehdään tarvittavat selvitykset. Toinen tapa on tehdä tiettyyn käyttötarkoitukseen tarvittavat testaukset ja tarjota tuotetta myyntiin juuri tähän tarkoitukseen sopivana.
Vaikka kelpoisuusarvioinnin lähtökohtana on uusi käyttökohde, on purkutiilen aikaisemmalla käytöllä olennainen merkitys mahdollisiin käyttötapoihin. Rakennusajan materiaalit ja rakennustavat vaikuttavat purettavien tiilien ominaisuuksiin. Satavuotiaassa seinässä tiilet ovat usein hyväkuntoisia, mutta laastin tartunta tiileen on heikko. Tällaisia rakenteita ei voi irrottaa elementteinä, mutta yksittäin tiilet voivat olla täysin uudenveroisia. 1960-luvulta lähtien käytetty sementtilaasti on lujempaa, ja tiiliä on vaikeampi irrottaa ehjinä. Varsinkin reikätiilissä laasti uppoutuu tiilen reikiin, ja sen poistaminen tiilestä on lähes mahdotonta. Tällainen seinärakenne voidaan murskata tiilimurskeeksi tai irrottaa isoina osina, joita voidaan käyttää elementtien tapaan.
Tärkeää on myös purkaa ja lajitella oikein. Yhdestä purkurakennuksesta voi tulla hyvin erilaatuisia tiiliä, kun niitä on käytetty eri tavoin. Erilaatuiset tiilet tulee lajitella jo purun yhteydessä, jotta niiden ominaisuksien selvittäminen onnistuu kohtuullisella vaivalla.