Vastuullisuus ja ympäristö

Tiiliteollisuus Suomessa kantaa tuotevastuunsa

Kotimainen tiiliteollisuus yhdistyi Suomen Tiiliteollisuusliitto ry:n perustamisella vuonna 1929. Tarkoituksena oli valvoa ja edistää yhteisiä, teknillisiä, taloudellisia, hallinnollisia ja lainopillisia etuja.

Nyt Tiiliteollisuus ry on kolmen Suomessa edelleen toimivan tiilenvalmistajan, Wienerbergerin, Tiilerin ja Raikkosen yhteistyöelin, joka edistää oikeaoppista tiilirakentamista maassamme.

Tiilen valmistajat osallistuvat osana Tiiliteollisuus ry:tä tiilirakentamisen standardien ja rakennustapaohjeiden laadintaan. Yhteistyöllä varmistetaan, että kotimaiset tuotteet ovat ajantasaisten määräysten mukaisia ja testattuja. Lainsäädännön muuttuessa tai rakenteille asetettujen edellytysten niin vaatiessa, Tiiliteollisuusliitto ottaa kantaa ja selvittää eri tutkimusmenetelmin muutosten vaikutukset tiilirakentamiseen ja päivittää tiilen käyttöön liittyviä ohjeistuksia.

Pienten paikkakuntien merkittävä työllistäjä

Tiiliteollisuus on tehdaspaikkakunnillaan suoraan ja välillisesti merkittävä työllistäjä. Ala luo tehtaissa ja myyntipisteissä eri ammattialan asiantuntijoille satoja suoria työpaikkoja. Lisäksi välillisesti työllistyy moninkertaisesti tehdastyöntekijöihin nähden ammattilaisia raaka-ainehuoltoon, logistiikkaan, kunnossapitoon tehtaan läheisyydessä sekä materiaalin käsittelyyn ja muuraukseen työmailla.

Tiilien tuotannossa tehokkuus säästää ympäristöä

Tiiliteollisuus pyrkii liiketoiminnassaan vastuullisuuteen ympäristöasioissa. Toimintaa voidaan kehittää yhä kestävämmäksi monin keinoin, ja monia asioita on jo tehty.

Tiilen valmistuksessa polttoprosessi on keskeinen tuotantovaihe, ja siitä myös aiheutuu valtaosa tuotannon hiilidioksidipäästöistä. Siksi tuotannon tehokkuuteen kiinnitettään erityistä huomiota, jotta energiaa ei kulu hukkamateriaalin tuottamiseen ja käsittelyyn.

Tiiliuunilla on mittaa kaikkiaan yli 100 metriä. Ennen polttoa tiilen lämpötilaa nostetaan hitaasti kuivaamossa 30 asteesta noin 70 asteeseen. Myös uunissa lämpötila kohoaa uunivaunun edetessä vähitellen huippuunsa yli 1000 asteeseen ja laskee taas polton loppuvaihetta kohden. Pelkästään uunissa tiili viipyy noin kolme vuorokautta.

Tiilen polttoprosessissa syntyvä hukkalämpö voidaan hyödyntää joko tehtaan tai lähialueen kiinteistöjen lämmityksessä. Myös tiilien esikuivatus tapahtuu tehtaissa pääosin hukkalämmöllä.

Koska tiilen tuotannon ympäristövaikutuksista valtaosa syntyy poltossa, on tässä myös suuri potentiaali päästöjen vähentämiseen. Bio- ja kierrätyspohjaisia polttoaineita käyttämällä päästään huomattavasti alhaisempiin hiilidioksidipäästöihin kuin fossiilisilla polttoaineilla. Muun muassa Korian tiilitehtaalla on valmius kasvattaa biokaasun osuutta tiilen valmistuksessa.

Suoraan tuotannosta syntyvien päästöjen lisäksi on hyvä muistaa muutkin tavat vähentää päästöjen kokonaismäärää. Energiaremonttien ohella vedenkulutuksen, jätehuollon ja kuljetusten optimoinnilla saadaan päästösäästöjä. Tehtailla on esimerkiksi siirrytty led-valaisimien käyttöön, asennettu aurinkopaneeleja tehdastilojen katoille sekä tuotetaan energiaa puuhakkeella.

Tiilen CO2 -päästöt

Tiiliteollisuuden päästöt 0,004 % Suomen kokonaispäästöistä

Koko Suomen tiilituotannon hiilidioksidipäästöt vuosittain ovat noin 14 000 tonnia. Tämä on samaa luokkaa kuin noin 2000 auton valmistamisen päästöt. Suomen kokonaispäästöt ovat noin 60 000 000 tonnia.

Tuotannon ohella on syytä huomioida myös rakennusten käytönaikainen hiilijalanjälki. Lämpöä sitovana ja tiiviinä materiaaleina tiili pärjää vertailussa hyvin. Tiilen kyky varastoida lämpöenergiaa vaikuttaa merkittävästi rakennuksen energiankulutukseen. Massiiviset rakenteet auttavat hyödyntämään ilmaisenergioita, kuten auringon säteilyä ja ihmisistä, valaistuksesta ja koneista vapautuvaa lämpöä. Massiiviset rakenteet sitovat lämmön ja luovuttavat sen myöhemmin vähentäen sekä jäähdyttämisen että lämmittämisen tarvetta.

Rakennuksen elinkaaren kokonaistarkastelussa tiilellä on energiataloudellisuuden lisäksi etuna kestävyys, vähäinen huollon tarve ja kierrätettävyys.

Tiiliteollisuusliiton jäsenyritykset ovat julkaisseet EPD:t tiilituotteiden ympäristövaikutuksista. Teollisuuden yhteisenä tavoitteena on pienentää tiilijulkisivun CO₂-päästöarvoja. Yhtenä keinona on tiilikoon muuttaminen. Suomessa monikerrosrakentamisessa käytettävä RT-tiilikoko on mitoiltaan ja painoltaan suuri verrattuna vaikkapa muissa Pohjoismaissa käytettävään tiilikokoon. Neliöpainoltaan kevyempään tiilijulkisivuun tarvitaan vähemmän raaka-aineita ja energiaa, jolloin myös sen ympäristövaikutukset jäävät pienemmiksi.

Kierrätys ja uusiokäyttö

Kierrätysaineet osana tiilen valmistusta

Omien kierrätyssavien ja hylkytuotteiden lisäksi tiilen valmistukseen päätyy muusta teollisuudesta ja kiertotalousyrityksiltä saatavia aineksia kuten posliini- ja lasimursketta. Kaikkiaan tiilimassassa käytettävien kierrätysaineiden osuus voi nousta noin 40 prosenttiin. Lähtökohtaisesti kierrätysaineiden käyttö ei kuitenkaan saa heikentää tiilen käyttöominaisuuksia.

Purkutiilistä syntyvän murskeen käytössä on huomioitava sekä murskeen alkuperä että käyttökohde. Uudelleen käytettävässä murskeessa ei saa olla haitallisia aineita, ja materiaalin soveltuvuus muutenkin tulee varmistaa. Poltettu tiili itsessään on puhdasta, joten tuotannon hukkatiiliä ei tarvitse testata, mutta puretuista rakenteista saaduissa tiilissä tai laastissa haitallisia aineita voi olla. Tällaisia ovat esimerkiksi aikanaan vesieristeenä käytetyt kreosootit sekä mahdolliset käytön aikana rakenteisiin imeytyneet haitta-aineet.

Tiilivalmistajien kehityshankkeissa etsitään myös uusia mursketta ja kierrätysaineksia raaka-aineena käyttäviä tuotteita. Näistä esimerkkinä voi mainita muun muassa Tiilerin lämpökivet.

­Tiili kiertää entistä tehokkaammin

Purkutiilien käyttö uudisrakentamisessa on ollut haasteellista johtuen rakennustuotteelle vaadittavasta CE-merkinnästä. Toukokuussa 2022 ympäristöministeriö kuitenkin linjasi, että valtaosalta uudelleenkäytettäviä rakennustuotteita ei ole tarkoituksenmukaista vaatia CE-merkintää, kunhan tuotteen kelpoisuus käyttökohteeseen on voitu osoittaa.

Helsingin kiertotalousklusterin toimeksiannosta poltetulle tiilelle on laadittu määrittelyjä, joiden mukaisesti rakennushankkeeseen ryhtyvä voi todentaa tuotteen kelpoisuuden rakennusvalvonnalle. Tiilen eri uusiokäyttökohteisiin on määritetty laboratoriotestein selvitettävät ominaisuudet ja niiden vaatimustasot. Näitä ovat muun muassa mitat ja mittapoikkeamat, vesihöyrynläpäisevyys, vedenimukyky ja jäädytys-sulatuskestävyys. Myös tiilen alkuperäinen käyttötarkoitus vaikuttaa osaltaan selvitettäviin asioihin, esimerkiksi mahdollinen vaarallisille aineille tai päästöille altistuminen.

Ennen 1960-lukua tiilet olivat tyypillisesti umpitiiliä ja muurattu kalkkipohjaisella laastilla. Tämän ajankohdan purkukohteissa tiiliä onkin voitu kohtuukustannuksin puhdistaa ja käyttää sellaisenaan uudestaan seinä- tai julkisivumuurauksessa. Näistä hyviä esimerkkejä ovat muun muassa Punainen Mylly Oulussa ja Kansallisteatterin tiilien käyttö Tikkurilan Paviljonkikoulun piharakennuksessa.

Reikätiilet ja sementtipohjainen laasti muodostavat lujemman rakenteen ja esimerkiksi Helsingin Vattuniemen pilottihankkeessa tutkitaan tiiliseinän uudelleenkäyttöä tiilimuurista leikattavina elementteinä. Lähivuosina näemme vastaavia hankkeita varmasti enemmänkin, kun kokemusta karttuu lisää.

Biodiversiteetti

Tiiliteollisuus minimoi toimintansa luontovaikutukset

Tiilen tärkein raaka-aine on savi. Tiilitehtaat ovatkin tyypillisesti rakennettu hyvien savialueiden läheisyyteen. Muutkin raaka-aineet kuten hiekka ja sahanpuru hankitaan mahdollisimman läheltä minimoiden kuljetuksista aiheutuvat päästöt ja muut ympäristövaikutukset.

Luontokadon näkökulmasta tiiliteollisuus on omalta osaltaan ennemminkin edistämässä luonnon monimuotoisuutta kuin heikentämässä lajikirjoa. Raaka-aineiden nostoalueet ovat maa- ja metsätalouteen verrattuna minimaaliset. Koko tiiliteollisuuden vuotuinen savimäärä saadaan nostettu alle kahden hehtaarin alueelta. Vaikka savenottoalueilla luonto suurimmaksi osaksi katoaa ottotoiminnan ajaksi, alue palautetaan ottotoiminnan päätyttyä parempaan lajikirjoon kuin se oli ennen toiminnan aloittamista. Ennallistamis- ja maisemointitoimista sovitaan aina paikallisten ympäristöviranomaisten kanssa. Tyypillisesti savenoton jälkeen alueelle muodostuu lampi, jonka myötä kasvi- ja eläinlajisto monipuolistuu ja maisemoinnilla myös alueen kiinnostavuus virkistyskäyttöön lisääntyy.

Myös tiilen pitkä elinkaari ja tuotteiden kierrätettävyys tukevat luontokadon torjumista. Paras vaihtoehto ympäristön ja luonnon kannalta on, kun tiilirunkoista rakennusta ei pureta vaan se säästetään ja saneerataan soveltuvilta osin. Suomesta löytyy monia hankkeita, joissa tiilirakenteinen tehdasrakennus on otettu uusiokäyttöön tuotannon päättymisen jälkeen esimerkiksi asuntoina.

Tiili ja äärisääolosuhteet ilmaston lämmetessä

Ilmaston lämmetessä odotettavissa on, että sisämaassakin lumisateet vähenevät ja samalla viistosateet vetenä yleistyvät. Tämä tarkoittaa, että rannikolta tutut säärasitukset lisääntyvät myös sisämaassa.

Tiili on ankariakin sääolosuhteita kestävä julkisivumateriaali. Siksi se sopii hyvin kaikista haastavimpiinkin oloihin. Ulkoseinään kohdistuva säärasitus riippuu rakennuksen sijainnin lisäksi muodosta ja korkeudesta sekä rakenteen yksityiskohdista. Tuulen seinälle heittämä viistosade kohdistuu voimakkaimmin korkeiden räystäättömien rakennusten yläosiin ja kulmiin.

Julkisivutiilien sään- ja pakkasenkestävyyttä testataan säännöllisillä rasitustesteillä. Parempaa sateenkestävyyttä silmällä pitäen on kehitetty myös vedenimultaan tavallista muurauslaastia jopa 50-90 % tiiviimpiä laasteja.

Tiili kestää hyvin myös kulumista ja likaantumista. Sanotaankin, että tiili ikääntyy kauniisti patinoituen. Tiilipinta muodostuu pienistä palasista, ja tämä tuo suureenkin julkisivun inhimillisen mittakaavan. Samasta syystä yksittäiset rikkoutumiset ovat suhteellisen helppo korjata.

Käyttäjälleen elinkaariedullisin

Tiilijulkisivu on käyttäjälleen elinkaariedullisin julkisivuratkaisu

Rakennusmateriaalin valinnalla on väliä. Tampereen teknillisen yliopiston tekemän tutkimuksen mukaan jo 50 vuoden elinkaarella tarkasteltuna tiilijulkisivun käytönaikaiset kustannukset ovat puu- tai rappausvaihtoehtoihin nähden jopa yli 90 % alhaisemmat.

Tampereen teknillisen yliopiston tutkimuksessa tarkasteltiin 5-kerroksisen, julkisivupinta-alaltaan 1800 neliöisen kerrostalon eri julkisivuvaihtoehtojen elinkaarikustannuksia sekä verrattiin eri huoltojaksojen ja toimenpiteiden vaikutusta julkisivurakenteen kokonaistaloudellisuuteen. Vertailussa käytettyjen ulkoseinärakenteiden lämmön- ja ääneneristystasot olivat toisiaan vastaavat ja tarkastelujaksoina käytettiin 50 ja 100 vuoden elinkaarta. Tutkimukseen valittiin viisi Suomessa yleisesti käytössä olevaa kerrostalon julkisivumateriaalia eli tiili, puu, betoni sekä ohut- ja paksueristerappaus.

Tiilijulkisivun elinkaariedullisuus perustuu erityisesti sen vähäiseen käytönajan huolto- ja korjaustarpeeseen. Parhaan hyödyn tiilirakenteen elinkaariedullisuudesta saa siten käyttäjä, eli kiinteistön omistaja. Jo 50 vuoden elinkaarella tarkasteltuna tiilirakenteen käytönaikaiset kustannukset ovat muihin rakenneratkaisuihin verrattuna ylivoimaisesti alhaisimmat.

Jos asumiskustannusten kohtuullistamiseen pyritään vain rakennuskustannuksia minimoimalla ja valitsemalla edullisimmat mahdolliset rakennusmateriaalit, siirretään kustannuksia kiinteistön käyttäjälle suurina käyttö- ja huoltokuluina. Yhteiskunnan, kiinteistöjen omistajien ja asukkaiden kannalta olisi sen sijaan järkevää rakentaa elinkaarikestävästi.