Heinäkuussa valmistui Arkkitehtuurimuseon ja Designmuseon väliselle piha-alueelle Alusta-paviljonki, joka tutkii pölyttäjähyönteisten mahdollisuuksia elää keskellä urbaania kaupunkiympäristöä. Puutarhamainen rakenne toimii virkistys- ja tapahtumapaikkana ihmisille ja tarjoaa elintilaa kasveille ja hyönteisille. Paviljonki on käytössä lokakuuhun 2023 asti.
Alustan ovat suunnitelleet Suomi/Koivisto arkkitehdit Maiju Suomi ja Elina Koivisto. Hankkeen keskiössä on nostaa esille, miten arkkitehdit voivat käytännön suunnitteluratkaisuilla tehdä muunlajisille eläimille lisää elintilaa rakennetussa ympäristössä. Samalla se pohtii myös rakennusmateriaalien kestävyyden ja huolenpidon kysymyksiä.
Rakennusmateriaali palautuu kiertoon
Paviljongin rakennusaineina on puuta ja savea sen erilaisissa muodoissa: poltettuina ja polttamattomina tiilinä, massiivisavimuurina sekä paneeleina. Materiaalivalinnoissa on huomioitu se, että arkkitehtuuri ei ole vain rakennuspaikalla nähtävä lopputulos. Kestävyysajattelussa jopa satavuotias rakennus on lyhytikäinen, ja siksi materiaalien koko elinkaari on huomioitava nykyistä paremmin.
Alusta-paviljongin on tarkoitus kestää vain pari vuotta, ja siksi materiaalien kiertokulkua pidettiin erityisen tärkeänä. Polttamattomat ja lisäaineettomat raakasavitiilet toimivat tässä tarkoituksessa hyvin, sillä ne voitaisiin vaikka palauttaa takaisin peltoon, jossa vesi liuottaisi ne vähitellen saveksi. Polttamattomia tiiliä on käytetty varsinkin rakennelman aurinkoisella eteläpuolella.
– Raakasavi on toimiva materiaali, kun se pystytään riittävän hyvin suojaamaan kastumiselta. Sisätiloihin se soveltuukin erittäin hyvin. Se on luonteva valinta myös erilaisiin piharakenteisiin, joissa rapautuminen ei ole dramaattista, sanoo Elina Koivisto.
Noin puolet rakenteista on tehty polttamattomasta savesta ja loput lähinnä Wienerbergerin Poroton-kennoharkoista. Wienerberger lahjoitti kennoharkot ja lisäksi tavallisia tiiliä polttamattomana. Tiilet valmistettiin normaalissa tuotannossa, mutta viimeinen vaihe eli poltto jätettiin tekemättä.
– Huokoinen rakenne sopii hankkeen ideologiaan. Visuaalisesti kennoharkko hieman muistuttaa hyönteishotellia, mutta se ei ollut valinnan lähtökohtana.
Opiskelijat kehittivät uusia savituotteitta
Alusta-paviljonki on rakennettu pääosin opiskelijoiden voimin. Aalto-yliopiston ja Raision seudun koulutuskuntayhtymän opiskelijat toteuttivat projektin osa-alueita erilaisiin kursseihin liittyen ja saivat samalla käytännön kokemusta savirakentamisesta.
Tuotesuunnittelun kurssin opiskelijat toteuttivat kahdenlaisia savi-järviruokoharkkoja. Toisessa tyypissä järviruoko on murskeena tuomassa massaan kestävyyttä lisäävää kuitua. Toisessa tyypissä järviruokoputket käytettiin ehjinä ja ne muodostavat harkon sisään onkaloita. Kun sade huuhtelee harkon pinnasta massaa pois, paljastuvat putkien päät ja pillistöt houkuttelevat hyönteisiä sisäänsä.
Kolmantena tuotteena on paneeleita, joiden runkona on pajupunos ja täytteenä ja pinnassa on biohiiltä sisältävä savilaasti.
– Opiskelijoiden suunnittelemat ja valmistamat tuotteet ovat kestäneet oikein tähän asti hyvin, jopa paremmin kuin oletimme, kertoo Koivisto tyytyväisenä.
Savirakenteiden osalta hanke tutkii rakenteiden muuttumista. Kestävä ja pitkäikäinen rakentaminen sisältää myös rakenteiden ikääntymisen ja muuttumisen hyväksymisen. Kestävyysperiaatteen mukaisesti rakenteiden pitäisi olla korjattavissa ja lisäksi esteettisiä myös ikääntyessään.
– Nykyaikainen ajatus huoltovapaudesta on kestämätön. Pienet kolhut savirakenteisissa seinissä ovat osa rakenteen viehätystä ja isommat vauriot on helppo korjata, sillä savi on rakennusmateriaalina hyvin yksinkertainen.
Hyönteiset ovat löytäneet Alustan
Alusta-paviljonkiin on istutettu yli 1000 hyönteis- ja pölyttäjäystävällistä kasvia, ja lisäksi sinne on tuotu lahopuuta. Hanke on osoittanut, että jopa keskelle kaupunkia saadaan houkuteltua hyönteisiä, kun niille tarjotaan riittävästi ravintoa eli oikeanlaisia kukkivia kasveja. Pesäpaikkojen puute ei niinkään ole ongelma, sillä kaikenlaisia koloja on tarjolla.
Alusta-projektissa on tietoisesti pyritty työskentelemään yhteistyössä luonnon kanssa. Tämä edellyttää ymmärrystä siitä, että asiat eivät etene aina suunnitellusti.
– Emme voi esimerkiksi täsmälleen tietää, millä tavoin kasvit kasvavat. Ennakoimattomuuden hyväksyminen on osa prosessia, ja se ei välttämättä ole arkkitehdille helppoa, myöntää Koivisto.
- Alusta on osa arkkitehti Maiju Suomen taiteellista väitöskirjatutkimusta Aalto-yliopiston Muotoilun laitoksella. Samalla se toimii koelaboratoriona arkkitehti Elina Koiviston luonnonmateriaalien rakennuskäyttöä tarkastelevassa tutkimuksessa. Hankkeen toteutuksessa olivat mukana Aalto-yliopisto, Abl-Laatat, Fiskars, Helsingin yliopisto, Hyötykasviyhdistys, Iki Carbon, Ilmarinen, Kekkilä Oy, Kääpä Biotech, Raseko, Rudus Oy, Stark Suomi Oy j, Suomen pintakäsittely, Uula Color Oy ja Wienerberger Oy. Hankkeen suunnittelu ja toteutus tapahtuu Kordelinin säätiön, Taiteen edistämiskeskuksen ja Greta ja William Lehtisen säätiön tuella.