Tiili päällysteissä
Keraamiset tiilet soveltuvat niin puutarhojen kuin kaupunkimaisemankin elävöittämiseen. Tiilet sopivat kevyenliikenteen alueille, toreille, pihoihin ja puutarhoihin, autokatoksiin, liikenteen jakajiin sekä ajoteille.
Maatiiliä on käytetty esimerkiksi Helsingissä useissa kohteissa erityisesti 1900 luvun alkupuoliskolla. Tuolta ajalta on säilynyt alkuperäisiä päällysteitä, jotka ovat kestäneet haalistumatta ilmastoamme ja talvihoitoa verrattain hyvin. Maatiilistä voidaan rakentaa myös muureja ja aitoja, korokkeita sekä istuimia ja näin voidaan tuoda vaihtelua katu- ja viherrakentamiseen. Samaan projektiin voidaan sekoittaa useampaa väriä/mallia.
Pihatiilet kestävät hyvin pohjoisen vaativissa sääolosuhteissa ja niillä on erinomainen kulutuksenkestävyys. Keraaminen pihatiili ei kaipaa juurikaan huoltoa. Se säilyttää värinsä ja patinoituu ajan mittaan kauniisti.
Keraamiset tiilet tarjoavat hyvän valikoiman värejä, muotoja ja pintoja. Ympäristörakentamiseen on saatavilla rouheita, valmiiksi patinoituneita pihatiiliä sekä myös suorareunaisia modernia tiiliä. Pihatiilien pintamuotoilussa ja väreissä on tiilien poltossa syntyvää luontaista vaihtelevuutta. Keraamiset sävyt ovat lämpimiä ja eläviä; perinteisen punaisia, mustaa ja ruskeaa tai koristeellisia sinivioletin sävyisiä.
Tiilestä ladotut kulkuväylät kestävät myös happamuutta, öljyä ja tiesuolaa, minkä lisäksi karkea pinta vähentää liukastumisen vaaraa. Karhean pintansa ja tiiviin rakenteensa ansiosta tiili on turvallinen pintamateriaali myös talvella. Maatiilien vedenimukyky on pieni, jolloin ne kestävät erityisesti pakkas-sulamisrasitusta normaaleja tiiliä paremmin. Helsingin kaupungin ohjeissa Vedenimukyky saa olla enintään 2 %.
Perustaminen
Tukevan ja kestävän kiveyksen edellytyksenä on aina perusteellinen pohjatyö.
- Poista routiva maa-aines laatoitettavalta alueelta. Tiivistä pohjamaa ja levitä kuivatuskerroksena toimiva sora. Vanhalla hyvin kantavalla, routimattomalla pihamaalla ei sorakerrosta tarvita.
- Maatiilet asennetaan kivituhkaan. Rakennekerrosten vaatimukset ovat samat kuin luonnonkivi- ja betonikivipinnoitteilla.
- Pintavesien pois johdattamiseksi muotoile pohjakerroksen pinta kaltevaksi, n. 2 cm / metri. Kapeahkoilla käytävillä voidaan kuivatus aikaansaada viettämällä pihakiveys molempiin reunoihin lievän kaarevuuden avulla. Rakennuksiin rajoittuvissa pihakatteissa kallistuksen tulee olla rakennuksesta poispäin.
- Sauman leveys 3-5 mm. Saumaus tehdään saumaushiekalla tai -murskeella.
Tiilien ladonta
Oikea ladontakuviointi terävöittää ympäristön tunnelmaa. Olipa asettelu vino-, pysty- tai tiilikuviointi, toimii se aina katseenvangitsijana. Asennuksessa tulee aina huomioida katettavan alueen maaston vaihtelu. Olemassa olevaa kasvillisuutta tulee kunnioittaa.
- Pyri mitoittamaan päällystettävä alue siten, että valittu limitys etenee ilman katkaistavia tiiliä.
- Tiilet ladotaan asennuskerroksen varaan joko lappeelleen tai syrjälleen ja saumataan saumaushiekalla. Syrjälleen asennettu tiili kestää yleensä raskaampaa kuormitusta kuin lappeelleen asennettu.
- Ladottavien tiilien väliin tulee jäädä noin 3-5 mm:n sauma. Sauman koko valitaan lähinnä pinnan halutun ulkonäön perusteella.
- Lado tiilet halutun ladontamallin mukaisesti ja koputtele oikeaan asentoon kumi- tai puunuijan avulla.
- Tarkista aika ajoin päällystyksen tasainen eteneminen ja saumojen suoruus.
- Päällysteen reunana käytetään sivusiirtymisen estämiseksi lappeelleen, syrjälleen tai pystyyn asetettuja tiiliä. Ellei koko tiili mahdu paikalleen sadevesikaivojen ym. esteiden kohdalla, jätä kiveykseen aukko ja jatka ladontaa ehjien tiilien osalta loppuun asti.
- Aukkopaikat viimeistellään puolitiilien tai erikseen sahattavien kappaleiden avulla, pienet aukot voi myös täyttää hiekalla.
- Saumat täytetään harjaamalla niihin kuivaa hiekkaa, raekooltaan 0 –1 mm. Saumojen täyttämisen jälkeen pinta kastellaan, jotta hiekka asettuisi kunnollisesti tiilien ympärille. Pinnan kuivuttua saumat täytetään uudelleen ja kastellaan jälleen.
- Saumoissa voidaan käyttää saumahiekan sijaan myös kasvualustaa, jolloin ne voidaan nurmettaa.
