Oikeat työolosuhteet ja materiaalit takaavat laadun
Kuultorappaustyö tulisi tehdä mieluiten liikkuvaa telinekalustoa käyttäen, jotta esteettisesti haitallisia rappausraitoja tai työsaumoja ei pääsisi syntymään. Oleellista kokonaisuuden kannalta on rajata työstöalueet sopivan kokoisiksi.
Työtä tehtäessä pitää huomioida niin ikään oikeat sääolosuhteet. Esimerkiksi alle +5 °C asteen lämpötiloissa rappauksia ei tulisi ilman suojauksia tehdä. Toisaalta myös kuumaa ja suoraa auringonpaistettakin pitäisi pyrkiä välttämään. Kylmillä keleillä värillisiin rappauspintoihin syntyy helposti ns. suolahärmää ja kuumien kelien vaarana on ns. ”pakanamaankartta”-ilmiö, jolloin rappaus kuivuu hierrettäessä liian nopeasti aiheuttaen laikullisen lopputuloksen. Kun edellä mainitut asiat otetaan työtä tehtäessä huomioon, on lopputuloskin kestävä ja näyttävän näköinen.
Teknisesti paras lopputulos saadaan, kun rappausalustana käytetään karheapintaista ja vedenimukyvyltään 8…12 % omaavaa poltettua savitiiltä. Rosoisuus varmistaa laastille laajan ja hyvän tartuntapinnan. Myös alustan oikeanlainen, ilmasto-olosuhteet huomioiva kostutus on tärkeää hyvän lopputuloksen aikaansaamiseksi.
Muuraussauman tulee rappauksia tehtäessä olla oikeantyyppinen. Pintasauma takaa sen, että saumojen kohdille ei pääse syntymään niin herkästi ns. kopoja. On tärkeää, etteivät sade tai pakkaskelit ole päässeet hapertamaan saumojen pintoja. Jos näin on päässyt käymään, tulisi saumojen pinnat puhdistaa mahdollisesta irtoaineksesta ennen rappauksen tekemistä. Tällä varmistetaan rappauslaastin riittävän hyvä tartunta myös saumojen kohdilla.
Yksikerrosrappauksen pinta on käsityönomainen ja paljastaa osittain pohjan struktuurin. Jos lopputuloksesta halutaan peittävämpi, on rappauspinta mahdollista maalata kolmikerrosrappauksistakin tutulla kalkkisementti- tai silikaattimaalilla. Näin saadaan n. 15–20€ lisäkustannuksin myös suojaavampi lopputulos.
